Aamuista tuli kaiken pohja

Tapahtui kerran kesällä: Aamuista tuli minulle yhtäkkiä maailman tärkeimpiä. Ja tämä tulee 111% iltaihmisen ja yökukkujan suusta… Tästä kesästä alkaen aamut ovat alkaneet edustaa minulle sitä peruspilaria, johon koko läsnäoleva ja leikkisä päivä rakentuu. Aamut ovat oivallinen hetki itsensäkehittämiselle ja mahdollistavat minulle jonkin itseäni suuremman, inspiroivan lähteen äärellä olemista. Aamut ovat omaa aikaani parhaimmillaan. Tässä esittelen siis minun rakastamani aamurutiinin, josta toivottavasti voit löytää inspiraatiota omanlaisen aamun luomiseen. Ehkä hyvä aamu näyttää sinulla aivan toisenlaiselta?

Jo useita vuosia olen lukenut ja usein myös vähän kirjoittanut aamuisin. Tänä kesänä otin kuitenkin tietoisesti niihin mukaan myös joogaa – rutiinia, josta olen unelmoinut kymmeniä vuosia. 😀Tiesin jo nimittäin ensimmäisillä myöhäisillan astangajoogatunneillani tasan 20 vuotta sitten, että tätä pitäisi ehdottomasti tehdä aamuisin, jotta siitä saisi kaiken hyvän energian kohdistettua päiväänsä. Näin kauan siinä kuitenkin kesti, että sain tehtyä tästä pysyvän rutiinin. 

Joogaharjoitus arkisin tarkoittaa sitä, että herään vähintään puoli tuntia aiemmin, jotta ehdin tehdä harjoituksen rauhassa. Viikonloppuisin uusperheemme koti on täydempi, joten teen jooga- ja meditaatioharjoituksen 5-vuotiaan tyttäreni huoneessa, koska muuta vapaata tilaa ei aina ole. Vaihtelevanhaluiselle tyypille lastenhuone toimii kuitenkin jopa yllättävän hyvin! Siellä harjoitukseni alustaksi riittää huoneen matto, jonka ruutujen ja eläinten mukaan saan linjata jalat. Joogablokkina toimii Tuhannen ja yhden yön sadut. En todellakaan ole välineurheilija. 😉 Sitä paitsi, ikkunasta avautuu käsittämättömän upea näkymä ulos. Olen aivan puiden latvoissa! Siinä matolla seistessäni ja keskittäessäni huomioni perusasennon suoristamiseen seurasin samalla kun yksi lehti lähti tippumaan oksalta leijuen tuulessa sinne tänne. Osa lehdistä oli alkanut punertaa. Myös mieheni pikkubuddha sai siirtyä tyttären toiveesta tässä yksi päivä lastenhuoneeseen, joten sekin viestii tilaan rauhaa omalla olemuksellaan…

Leikkisää joogaa 5veen huoneessa

Lastenhuoneessa harjoitukseni alustaksi riittää huoneen matto, jonka ruutujen ja eläinten mukaan saan linjata jalat. Joogablokkina toimii Tuhannen ja yhden yön sadut.

Tänä kesänä olen saanut tärkeän muistutuksen siitä, että notkea ja joustava mieli tarvitsee myös joustavan kehon. Vaikka päähäni olisi ehtinyt iskeytyä jo useita häiritseviä ajatuksia heti heräämisen jälkeen, saan nollattua pään ja mielen uudestaan matolla. Alaselkääni myös usein kolottaa aamuisin, joten jooga ja butimainen tärisyttely alaspäinkatsovassa koirassa on paras tapa saada keho avattua. Usein mieli saattaa kuitenkin jatkaa poukkoilua etenkin harjoituksen alussa. Tänään sain kesken harjoituksen niin hyvän idean, että keskittyminen karkasi saman tien. Konsepti alkoi rakentua päässäni, vaikka keho jatkoi liikettä matolla. Yritin päästää ajatuksesta lempeästi irti ja luvata itselleni, että palaan siihen myöhemmin. Se ei kuitenkaan kadonnut mihinkään, vaan jäi kytemään taustalle koko harjoituksen ajaksi. Nämäkin hetket ovat arvokkaita itsessään – kun ideoita kerran annetaan tarjottimella, ne on otettava vastaan silloin kuin niitä tulee…

Ensiärsytyksen jälkeen tunsin kiitollisuutta kaikesta tästä elinvoimasta ja inspiraatiosta. Jokainen harjoitus on erilainen, ja hyvä niin. Yleensä kuitenkin viimeistään soturi II -asana tarjoaa täydellisen tyhjiön omaisen tilan, jossa mieli tyhjentyy käsivarsien halkoessa voimakkaina ilmaa. 

Sitten seuraa hetki lyhyen aamumeditaation, jossa pysäytän itseni vielä istumaan, usein lootusasentoon. Visualisoin maahan ulottuvia juuria, taivaalle avautuvaa maailmankaikkeutta ja keskellä kehossani sijaitsevaa valtavaa intohimoa ja tulta. Siinä vaiheessa yleensä viimeistäänkin hymyilyttää. Muistan, että tämän hetken takia olen juuri tässä – ja jopa iltaihminenkin jaksaa herätä puoli tuntia aiemmin. Palaan vielä hetkeksi lausumaan mielessäni OM-mantraa, jotta mieli saisi olla aidosti tyhjempi ja enemmän läsnä ilman turhia sanoja.

Tutustuin myös kesällä gua sha -kiven käyttöön ja kasvojoogaan, joten olen pikkuhiljaa ottanut aamuuni myös vähintään muutamia minuutteja tätä, ja olen tuntenut suuren eron verrattuna entiseen. Nyt todellakin tuntuu siltä, että herään paremmin, kun etenkin silmiä ympäröiviä lihaksia saa venytellä makoisasti.

Harjoituksen jälkeen pian kädessäni on jo odottamani aamukahvi – olen todennut, että täydellinen määrä on puoli kuppia, muuten sykkeeni nousee, ja menetän osan juuri hankkimastani mielenrauhasta. Otan vähän aamiaista (tänään maustamatonta jogurttia ja punaherukoita) ja nautin ne kirjallisuuden kera. Näin siis ideaaliaamuissani. Aivan joka kerta en ole siinä zenin tilassa – joskus erehdyn kirjaamaan jotain puhelimeeni ja pian huomaan katsovani jotain liian stimuloivaa videota. Olen kuitenkin sopinut itseni kanssa, että jopa 5 minuuttia lukemista riittää. Kun tämän ajan rauhaa lahjoittaa itselleen, usein hetkestä haluaa luontaisesti pidemmän, ja yhtäkkiä lukuhetki onkin jo 20 minuuttia tai enemmän.

Usein keskityn lukemaan jotain joogaperinteestä ponnistavaa ja saatan myös palata samoihin kirjoihin uudelleen ja uudelleen. Joka kerta sieltä löytää jotain uutta. Tällä hetkellä minulla on menossa Sogyal Rinpochen  “Tiibetiläinen kirja elämästä ja kuolemasta”. Kuulostaa vakavalta, mutta todellisuudessa syvällinen viisaus on paketoitu lämpimään huumoriin. Inspiroivimpia kirjoja hetkeen.

Olen lainannut Tiibetiläisen kirjan elämästä ja kuolemasta jo muutamia kertoja paikallisesta kirjastosta. Tämä pitäisi saada ehdottomasti omaksi, jotta voisi vapaasti alleviivailla…

Lukemisen jälkeen saatan kirjoittaa tai kuvata sieltä muutamia inspiroivia asioita ylös. Tämän jälkeen otan vielä someista rauhoittavimman eli Pinterestin esiin ja luen sieltä mieltä elävöittäviä ja inspiroivia voimasanoja.

Tämän jälkeen päivä on valmis alkamaan!

Ehkä minusta vielä tulee superaamuihminen… Joskus (tai aika usein) pitää kuitenkin priorisoida unta. Tällä hetkellä olen elämäntilanteessa, jossa hyvät ideat meinaavat pursuilla nimenomaan iltaisin ja öisin, ja “joudun tyhjentämään” aivojani muistiinpanoja kirjoittaen… Mutta jo tätä kirjoittaessani olen jo melko säännöllisessä heräämisajassa, mikä sopii minulle täydellisesti (kenellepä ei). Tämäkin unihäiriöinen alkaa nähdä valoa tunnelin päässä.

Parasta mitä tiedän olisi saada tehdä aamurutinia koko päivä… 😀 Vaikka ehkä parempi olisi ajatella koko päivää yhtenä aamurutiinin luonnollisena jatkumona. Tähän energiaan kun muistaisi palata päivän aikana, niin saisi vain koko päivän paistatella lempeässä läsnäolossa.