”Minulla ei ole aikaa” - ja muita tarinoita, joita kerromme itsellemme
On liiankin helppoa liittyä tähän kollektiiviseen kuoroon, joka hoilaa aamusta iltaan:“Minulla ei ole aikaa.”
Olen itsekin toistanut tätä masentavaa hittiä monta kertaa. Pahimmillaan jopa heti aamusta hampaita harjatessa. Samalla kun säntäilen paikasta toiseen, päässä pyörii tuttu soittolista: Olen niin myöhässä…. Jos olisin herännyt aiemmin, olisin ehtinyt kävellä töihin, ehkä jopa tehdä aamujoogan tai -treenin. Olemattomissa töissä menee liian kauan aikaa, ja olen yhä loputtoman to-do-listani ekassa kohdassa…
Turhia kiireessä heitettyjä itsesyytöksiä, kun kaikki voisi olla toisinkin.
Ehkä tunnistat sen sisäisen äänen, joka on harvemmin tyytyväinen. Ja levottomuus vain kasvaa.
Hauska (ja vähän ärsyttävä) paradoksi on kuitenkin tämä:
Jos olisin pysähtynyt aamusta edes hetkeksi – hengittänyt, liikkunut vähän, ollut hetken kehossani – olisin ollut myöhemmin rauhallisempi, selkeämpi ja jopa tehokkaampi.
Hetki kahvikupposella
Tarkastele missä kohtaa päivääsi sinulla on mahdollisuus pysähtyä. Olisiko se heti aamusta kahvikupposella tai teellä? Ja mikä tärkeintä: ota se aika itsellesi.
Mutta tätähän ei voi hyväksyä se vouhottava apinamieli, joka tuijottaa kelloa kuin se olisi elämän tarkoitus eikä vain se mikä se on… kello.
Tulee mieleen klassinen buddhalainen viisaus:
“Sinun pitäisi meditoida 20 minuuttia päivässä. Paitsi jos olet liian kiireinen – silloin sinun pitäisi meditoida tunti.”
Eli: kiire ei korjaannu kiirehtimällä. Se vain tuottaa lisää sutta, sekundaa ja hermostollista ahdistusta. Totuus lienee vähän provosoiva, mutta sanon sen silti:
Meillä on juuri niin paljon aikaa kuin päätämme ottaa.
Kiire on usein itse rakennettu kulissi. Ja me juostaan siellä kulisseissa ihan tosissamme, kuin se olisi ainoa todellisuus.
Aika kun on lopulta prioriteetti- ja rajakysymys. Mieleeni palaa usein kaksoissiskoni suora mutta osuva toteamus:
“Jos et pidä kiinni omasta ajastasi, joku toinen kyllä ottaa sen.”
Ei ehkä kaunein lause kehyksiin, mutta yllättävän tosi. Ilman rajoja elämä alkaa helposti elää sinua – eikä toisinpäin.
Muistutus tälle päivälle: Sinulla on kaikki aika maailmassa. Ei ehkä kaikkeen. Mutta ainakin yhteen oleelliseen. Minulle se yksi asia on tällä hetkellä aamurutiini:
Päiväni alkaa tietoisen hitaalla kasvopesulla, ja siitä siirryn rauhallisesti joogamatolle – joskus mieli tyhjänä, joskus kahvi tai seuraava asia mieleen pomppien.
Häiriötön oma aika
Toisinaan paras ratkaisu itselle voi olla vain käpertyä sohvalle lepäämään. Kuulostele olotilaasi.
Mutta kas kummaa: kun olen antanut kehon hieman liikkua, lämmetä ja avautua yön kankeuksista, huomaan ajatusten rauhoittuvan, mielen liikkeiden hidastuvan.
Tiedän, että kun rauha saa tilaa aamulla, se valuu vääjäämättä päivän muihinkin valintoihin:
Kuuntelen intuitiotani ja kehoani paremmin.
Haluan tehdä ruokaa alusta asti.
Leikin tyttäreni - ja miehenikin kanssa :D
Kuuntelen paremmin mitä toisilla on sanottavana
Enkä koe olevani koko ajan myöhässä, sillä olen asettanut tavoitteet realistisemmin, tietoisesti enkä yritä olla kuin suorittava kone.
Olen selvästi rauhallisempi, elinvoimaisempi ja innostuneempi silloin, kun pidän kiinni omasta aamustani. Siihen kuuluu nyt astangajoogahenkistä Buti-joogaa (eli astangan asanajärjestyksessä lähden tekemään ainakin seisomasarjan, johon lisäilen kehon tuntemusten mukaan vähän ravisteluja ja kehon pyörityksiä), lukemista, luovaa kirjoittamista ja pientä mielikuvittelua tulevasta.
Mieti, mikä sinulle voisi olla rauhaa tuottava “harjoitus”.
Olisiko se vaikka:
lämmin suihku omassa rauhassa
ajattelemaan pistävä podi
kirja Netflixin sijaan
käsityöt puhelimen selaamisen tilalta
Tai sitten jotain ihan muuta.
Aamuinen lukusessio rauhoittaa
Vuosia aamurutiiniini kuului Taavi Kassilan Meditaation kultainen kirja, mutta tekstin käytyä tutummaksi olen nyt hiljattain siirtynyt Äiti Ammaan ja Maya Fiennesiin.
Kuuntele itseäsi. Lempeästi. Aina on aikaa yhdelle.
Ja usein se yksi riittää.
Ja hei – jos päivä onkin yhtäkkiä mennyt leikki-ikäisen tahdissa (been there):
aina voi tehdä 10 minuutin iltaharjoituksen: pientä liikettä ja rauhoittumisen ennen yötä.
Sekin on hyvin riittävä.
Ja kehomieli kyllä huomaa sen.