Uusi alku - tunnelmia tuoreen äitiyden ja ikuisen koronan keskeltä
On huhtikuu ja olen hämilläni. Mihin on hurahtanut alkuvuosi? Olen mielessäni jumiutunut vielä tammikuuhun, jolloin päivänvalon näki esikoiseni, elämäni merkittävin julkaisu, kaunis tyttäremme.
Nyt kun synnytyksestä on jo useita kuukausia aikaa, alan olla fyysisesti jo palautumaan päin (univelkaa kertyy toki koko ajan lisää, mutta kohti parempia aikoja varmasti tämänkin osalta kuljetaan).
Olen viimeksi harjoitellut Butia viime vuoden lopulla, joten alan olla jo varsin malttamaton. Suurin osa viime vuoden kursseista myös peruuntui koronan takia, joten ohjaamisintoa on jo senkin vuoksi ehtinyt kertyä niin paljon, että huomaan välillä käyväni tyypilliseen tapaani hieman ylikierroksilla suunnitellessani tulevaa. Olenkin positiivista odotusta täynnä huolimatta otsikon naljailusta, johon jokainen pystyy varmasti samaistua aika ajoin…
Buti on feminiinisyyden ylistyslaulu, joka tarjoaa paluun juurille sinne, missä liikkeitä tehdään pelkästä liikkumisen riemusta.
Äitiyden myötä tuntuu, että olen löytänyt myös uusia näkökulmia henkiseen harjoitukseen. Buti on feminiinisyyden ylistyslaulu, joka tarjoaa paluun juurille sinne, missä liikkeitä tehdään pelkästä liikkumisen riemusta ja tarpeesta olla läsnä, elää ja päästää kaikista turhista, meitä rasittavista ajatuksista irti. Jokaisella liikkeellä on merkitys ja tarkoitus, jolla joko rentoutetaan, venytetään tai vahvistetaan kehoa. Vaikka olen varsinaisia treenejä aloittanut vasta hyvin hiljakseen muutamin joogaharjoituksin, on mieleni lapsen saamisen myötä saanut mahdollisuuden harjoittaa läsnäoloa toisinaan vaativaksikin yltyvän arjen keskellä. Lasten kanssa ei voi ilman täyttä läsnäoloa oikein ollakaan, ja sekös vasta onkin ihaninta❤️ Elämäni paras läsnäoloharjoitus toden totta!
Täällä Mustasaaressa vaunulenkillä kulkiessani näytti vielä muutama viikko sitten huomattavasti lumisemmalta.
Luonnollisin liike on kävely
Raikas ilma ja tasainen kävely, joita saa mielin määrin vaunulenkeillä, on ollut sitä mitä kehoni ja mieleni on eniten tarvinnut. Luonnollinen liike on minulle nyt tätä enkä voisi olla kiitollisempi. Ensimmäistä kertaa en ole kaivannut edes niin paljoa lihasten väsyttämistä tai sen puoleen edes niiden venyttämistä - ellei ole iskiastyyppiset selkäsäryt iskeneet mitä kummallisimpien imetysasentojen myötä. Jokunen kerta tosin on tullut askelkyykättyä parvekkeella vaunujen keinutuksen tahtiin tai tehtyä kyykkyjä vauva sylissä (hän tietysti ensin ihmetteli ja sitten naureskeli puuskuttavalle äidilleen)…
Äitiyslomallani olen yrittänyt levätä niin paljon kuin mahdollista, mikä on osoittautunut kuitenkin yllättävän hankalaksi. Harvemmin tyttäremme suostuu edes näin imetystyynyllä yksin nukkumaan - vain syli tai vaunut kelpaavat.
Milloin taas Buti-tunteja luvassa?
Treenien suunnittelu ja tekeminenkin pikkuhiljaa tuntuu minulle nyt tarjoavan parasta mahdollista palautumista raskaudesta ja synnytyksestä – ja tietysti se antaa myös paljon kaivattua omaa aikaa. Tarkoittaahan Buti myös lempeyttä itseään kohtaan ja kykyä tehdä hyvältä tuntuvia ja lääkitseviä liikkeitä itselle tarpeellisella tavalla, kehoa kuullostellen. Julkaisen piakkoin tietoa täällä verkkosivuilla sekä some-kanavissani kevään kurssista, josta olenkin todella innoissani!
P.s. Facebook-sivuni Buti Yoga Suomi muuttanee nimeä lähipäivinä. Koska Buti on hyvin ohjaajariippuvaista, halusin nimeen henkilökohtaisemman otteen. Vanha nimi on toki palvellut siltä osin, että siinä näkyy selkeästi sana jooga (vaikkakin vieraskielisenä). Viestinnän ammattilaisena haluan tuottaa mahdollisimman selkeää, suomenkielistä viestintää, joka kunnioittaa Buti-tavaramerkkiä oikeaoppisesti, mutta on samalla oman näköiseni.
P.p.s. Toivottavasti kesällä päästään myös ulkoilmaan Butia harrastamaan☀️😍
Iltojen vaunulenkeissä kaikuu taianomainen rauha.